Ei ole yhdentekevää kuka ääntäsi käyttää

Vaalityöni on hyvällä mallilla ja nyt alkoi viikon loma, kesälomasta säästetty, jotta
viimeinen viikko ennen äänestyspäivää, ehditään kiertää muuallakin kuin Korsossa Metsolanaukiolla.
Yritän vastata sähköposteihin, niin pian kuin mahdollista, vastaan kaikille.

Tänään aamulla menin vaalipäällikköni aviomieheni Arin kanssa ruusuja liputtamaan, elikkä siis laittamaan korttejani ruusun varteen kiinni.
Se kävikin meiltä jo näppärästi kun sitä on tehty sen verran monta kertaa.
Sen jälkeen suuntasimme auton nokan kohti tukijoukkoja ja heille mainoksia, joita he lähtivät jakamaan.
Sitten Kulomäen Siwän eteen ruusuja jakamaan, sieltä Vallinojalle ja Vierumäkeen.
Yhtään ruusua ei annettu vain ohikulkeville, vaan jokaisen kanssa keskusteltiin arvokeskustelua, kenen kanssa siihen riitti pari kommenttia, toisten kanssa pidempäänkin.

Jatkoimme matkaa Hakunilaan ja tapasin siellä tuttuja hakunilalaisia, jotka muistivat minut edellisistä eduskuntavaaleista, ja juttua riitti.
Hakunilaan on hyvä mennä vaalituvalle, siellä oli tänäänkin hyvä meininki ja juttu luisti ja uusia tuttavuuksiakin sain.
Paikalla olivat myös vasemmisto ja kokoomus ja oikein markkinatunnelma ilmapalloineen kaikkineen ja ihmiset saivat jututtaa ja tarkentaa vielä äänestyspäätöstään mm. Vantaan itsenäisyydestä.

Sieltä jatkoimme matkaa Nissaksen Alepan eteen ja siellä käytiinkin tämän päivän herkullisimmat keskustelut tapaamieni hoitohenkilöiden kanssa ja alueella asuvien eläkeläisten kanssa. Tapasin myös markkinointi- ja mainosalan, taloustieteen ja yhteiskuntatieteiden ammattilaisen ja asiantuntijan ja häneltä sainkin paljon
uutta katsontakulmaa tähän päivään ja tulevaisuuteen ja hänen kanssaan meillä oli auringonpaisteessa mukava ja kiireetön juttelutuokio.


Kotiin välillä syömään sairaanhoitajaystäväni Marja-Leenan tekemään kaalipiirakkaa ja matkasimme Leppäkorpeen tapaamaan eläkeläispariskuntaa, joka oli kutsunut minut käymään heidän luonaan, ja kun eivät pääse vaalitilaisuuksiin huonontuneen liikuntakykynsä vuoksi, vein heille ruusun ja hetken vietin aikaa heidän kanssaan.

Sen jälkeen taas Korsoon ja sieltä taas Kulomäkeen, Siwan edessä loput ruusut jakoon sulkemisaikaan asti ja tsemppiä sain, niin, että vieläkin poskia kuumottaa. Siihenpä olikin hyvä lopettaa tämän päivän vaalityö.
Kulomäessähän olen asunut 33 vuotta ja se on pitkä aika.

Mutta asiaan ja arvokeskusteluun.
Mielestäni Vantaalla arvokeskustelua tarvitaan siitä, mikä on tällä hetkellä tärkeintä?
Olen käynyt tätä keskustelua nyt vantaalaisten kanssa koko syksyn ajan lähes päivittäin.
Vantaalaiset eivät halua uusia urheilupaikkoja vaan he haluavat toimivan terveydenhuollon.
He eivät halua uusia imagoa kohottavia investointeja he haluavat ennaltaehkäisevän toiminnan lisäresurssointia.
Korsolaiset eivät halua ensisijaisesti Elmoa eivätkä kulttuuria, he haluavat vanhuksille hoitopaikkoja ja lisää ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa koska työntekijät uupuvat työtaakan alle.

Vantaalaiset eivät halua tukea oopperaa eivätkä keskuskirjastoa Helsingissä, vaan he haluavat joustavan joukkoliikenteen, jolla he pääsevät työhön muulloinkin kuin klo 8 - 16 välillä, sillä kaikki eivät ole virka-aikana työssä.

Mielestäni uuden valtuuston on aloitettava uusi kautensa käymällä arvokeskustelua siitä, mihin meidän vähät rahat ja voimavarat suunnataan.

Säästöjähän ei synny siitä, että vähennetään työntekijöitä terveydenhuollosta, sosiaalityöstä tai koulutoimesta vaan säästöjen seurauksena kustannukset vain kasvavat.

Nyt pitää uskaltaa sijoittaa ennaltaehkäisyyn terveydenhuollossa, lasten, nuorten ja perheiden tukemisessa ja meidän pitää nähdä Vantaa kokonaisuutena sen sijaan, että jokainen lautakunta pitää omaa aluettaan vain tärkeimpänä.

Tulevan valtuuston on otettava nyt se VALTA,joka sille annetaan lain ja asetusten mukaan, eikös valtuusto ole se ylin päättävä elin.

Vantaalaisten ääni on kuuluttava päätöksissä.